Lapsiperheet

Lapsiperheissä joudutaan oman surun lisäksi käsittelemään myös lapsen surua lemmikin menettämisestä. Lapsen voi ottaa eutanasiatilanteeseen mukaan, jos se itsestä hyvältä ja sopivalta tuntuu, kunhan lasta lohdutetaan ja tuetaan tilanteessa. Lapsen suruaika on usein lyhyempi, mutta lapsi saattaa palata asiaan toistuvasti. Vanhemmalta vaatii kärsivällisyyttä kertoa asiasta kerta toisensa jälkeen. On hyvä, että koulussa ja tarhassakin tiedetään asiasta ja opettajat ja hoitotädit voivat tukea lasta hänen surussaan. Lapsen kysellessä hänelle kannattaa olla rehellinen ja kuolemasta on hyvä puhua avoimesti aiheuttamatta turhia pelkoja. Esimerkiksi ilmaisut "nukkua pois " ja "viedä piikille " ovat huonoja, sillä lapsi ei niitä ymmärrä ja voi turhaan alkaa pelkäämään nukkumaan menoa ja lääkärissä käyntiä. Kuoleman lopullisuus on hyvä selittää lapselle tarkasti. Pienille lapsilla lohduttava ajatus on eläinten taivas, etenkin jos lemmikki on ollut vanha ja sairas. Eläinten taivaassa lemmikit ovat jälleen nuoria ja terveitä, leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa, tekevät lempijuttujaan ja syövät lempiherkkujaan. Voitte lapsen kanssa yhdessä miettiä, mitä juuri teidän lemmikkinne siellä mieluiten tekee.
Tärkeintä lapsen surussa kuitenkin on olla lapselle läsnä, halata, lohduttaa ja jutella. Lemmikin kuvia voi katsella yhdessä ja muistella sitä ja yhteisiä hetkiänne. Uutta lemmikkiä ei kannata hankkia liian nopeasti, vaan antaa lapsen surra rauhassa.

Yhteistyökumppanit